Aurinko porotti jo täydeltä terältä herra Pippurin astellessa rannalle. Hän tarkasteli ympäristöään. Rannalla oli kohtuullisen hiljaista. Aivan vesirajassa leikki muutamia lapsia. He näyttivät rakentavan hiekkalinnaa. Taaempana kaksi nuorta naista otti aurinkoa, toinen selällään, toinen mahallaan. Siellä täällä näkyi perheitä ja pariskuntia kesäpäivästä nauttimassa.
Herra Pippuri laski rantakassinsa maahan. Hän halusi ehdottomasti asettua hiekalle eikä nurmikolle. Vasta hiekan valuessa varpaiden ja sormien välistä herra tunsi kesän läsnäolon hyvin väkevästi. Mukanaan hän oli tuonut kotoaan harmaan armeijan peiton. Se oli ostettu keräilytapahtumasta, missä oli ollut armeijan ylijäämävarastoa myytävänä. Peitto oli kestävä ja tarpeeksi ruma, jotta sen raaski asettaa hiekalle.
Laukustaan herra kaivoi vesipullon ja kirjan. Hän otti kukallisen kesäpaitansa pois ja istuutui alas. Sandaalit hän asetteli siististi peiton reunalle. Shortsit hän jätti toistaiseksi jalkaan.
- Riisun ne sitten, kun menen uimaan.
Hän tarttui kirjaan, mutta ei alkanut lukea. Hymyillen hän katseli vedessä leikkiviä lapsia. Ihmiset olivat niin iloisia aurinkoisella säällä. Herra Pippuri nojasi taaksepäin ja kouraisi nyrkkinsä kuumaan sileään hiekkaan. Ihanaa. Hän työnsi toisenkin kätensä syvälle hiekkaan, yhä syvemmälle. Hän kääntyi peitolla niin, että sai varpaansakin silkinpehmeään hiekkaan.
Silmät ummessa hän nautti tunteesta, huljutteli hiekassa raajojaan edestakaisin, kunnes hänen varpaansa osui johonkin kovaan. Auts! Hän veti jalkansa peitolle ja tutkaili isovarvastaan. Se näytti vahingoittumattomalta. Mikä se oli?
Herra Pippuri alkoi kaivaa kohtaa, missä varvas oli kohdannut esteen. Sormet tavoittivat jotain sileää, melko suuren esineen. Hän kaivoi ympäriltä pois hiekkaa ja sai vedettyä ylös suuren vihreän pyöreän pullon.
- Lampunhenki! huokasi herra Pippuri ihastuksissaan.
Herra Pippuri rapsutteli pullon päältä pois hiekkaa ja puhdisti sitä nenäliinallaan. Esiin ei valitettavasti hypännyt henkeä toivomusta toteuttamaan, mutta pohjasta löytyi kiinnostava merkki.
- Muistelenpa, että tämä on juuri se pullosarja, jota ystäväni Matti keräilee. Tämäpä löytö!
Hellästi herra Pippuri laittoi pullon rantakassiinsa.
Sen sijaan, että olisi ottanut kirjan eteensä ja alkanut ahmia dekkaria, herra Pippuri kääntyi takaisin löytöpaikan puoleen ja alkoi vimmatusti kaivaa hiekkaa.
- Kun tästä löytyi yksi esine, mikä ettei täältä löytyisi muutakin mielenkiintoista tavaraa!
Ja eipä aikaakaan, kun sormi osui taas johonkin. Tämä oli pienempi ja terävä. Pullonkorkki? Herra Pippuri tutkaili korkkia tarkasti.
- Hmm. Arvelisin, että korkki on seitsemänkymmentäluvun alusta. Otan talteen. Sille voi olla vielä käyttöä.
Taas hiekka pöllysi, kun herra kaivoi ja kaivoi. Hän laajensi kaivauksiaan hiukan sivummalle, siellä oli hyvin tilaa. Auringonottajat eivät kiinnittäneet suurempaa huomiota innokkaaseen kaivajaan, huvinsa kullakin.
Kaivaukset laajenivat tasaisesti peiton ympärille. Herra Pippuri oli pian kaivanut auringonottopaikkansa ympärille melkoisen vallihaudan.
Eikä se ollut turhaa työtä : hän oli tehnyt mahtavia löytöjä. Häntä harmitti hiukan se, että oli lähtenyt matkaan liian heppoisin varustein. Miksi ihmeessä en ymmärtänyt ottaa lapiota matkaan tai edes puutarhatyökaluja.
Hengästyneenä ja hikisenä herra Pippuri vihdoin lepäsi. Peitolla oli upea saalis. Pullon ja korkin lisäksi hiekasta oli löytynyt tyhjä tupakka-aski ja sytkäri. Vaaleansininen tutti oli tipahtanut joltain vauvaressulta varmaan jo useita vuosia sitten, niin kulunut se oli. Tekstiiliosastoa edustivat tennissukka, pyyhe, lippis ja rintaliivit. Elektroniikkapuolella saaliina oli patteri ja kännykkä. Puhelimen Herra Pippuri aikoi viedä poliisiaseman löytötavaratoimistoon heti kotimatkallaan. Joku saattoi kaivata sitä. Se näytti melko uudelta mallilta, eikä kiinnostanut herraa.
Kotiin kävellessään herra Pippurin mielessä alkoi itää ajatus. Entä jos…
Hän kääntyi ja otti suunnan keskustaan. Hän marssi päättäväisesti Matkahuollon lippuluukulle:
- Yksi menolippu huomiseksi Yyteriin, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti