Herra Pippuri lopetteli päivällistään hienossa ravintolassa. Päivä oli mennyt keräilytapahtumassa ja hän oli päättänyt palkita itsensä raskaan päivän jälkeen hyvällä aterialla. Hän kutsui tarjoilijaa.
- Lasku, kiitos. Ja terveiset kokille, ruoka oli erinomaista!
Tarjoilija hymyili ja vei astiat pois pöydästä. Herra Pippuri sulatteli muhkeaa annosta.
Kohta tarjoilija palasi. Hän jätti herra Pippurin eteen pienen lautasen, siinä oli lasku ja suklaakonvehti. Herra Pippuri otti lautasen käteensä ja käänsi sen ympäri.
- Ei ole arabiaa, vaikka hiukan muistuttaakin Ruska -sarjaa.
Herra Pippuri kaivoi silmälasit povitaskustaan. Laskun summa oli 22 euroa. Kohtuullinen hinta näin upeasta ateriasta, ajatteli herra ja avasi lompsansa.
- Kas, unohdin käydä pankkiautomaatilla, harmitteli herra Pippuri, mutta löysi kuin löysikin 20 euron setelin kukkarostaan. Pikkurahapussissa helisi kolikoita. Herra Pippuri kaatoi pikkurahat kämmeneensä. Niistä kertyi tarvittava summa ja tippiäkin voisi jättää vähäsen.
Juuri kun herra Pippuri oli laittamassa rahat lautaselle, hänen silmänsä revähtivät ammolleen. Hän nosti 2 euron kolikon silmiensä eteen, käänsi sen ja huudahti ääneen:
- Erikoiseuro! Rooman sopimus 50 vuotta!
Erittäin hyvä yksilö, kiiltävä ja hyväkuntoinen. Herra Pippuri käänteli rahaa kädessään. Tätä hän ei voisi antaa tarjoilijalle, hän tarvitsi sitä itse. Ongelmana oli kuitenkin se, että ilman kolikkoa, hän ei pystyisi maksamaan laskuaan. Nolo juttu.
Herra Pippuri mietti vaihtoehtoja. Juoksenko ulos päätä pahkaa ja jätän pöydälle ne rahat, mitä minulla on? Menisinkö muka vessaan ja sieltä vaivihkaa pihalle? Jäänkö tiskaamaan? Väittäisinkö, että keitossani oli kärpänen, jolloin saan ruuan ilmaiseksi?
Herra Pippuri huomasi, että tarjoilija katseli häntä, kohta hän varmaan tulisi hakemaan rahat. Ja juuri silloin tarjoilija lähtikin kävelemään hänen pöytäänsä kohti.
Herra Pippuri nousi äkisti ylös. Lähestyvän tarjoilijan ilme oli hämmentynyt, mitä nyt? Yhtä äkkiä, kuin oli noussut, Pippuri istui takaisin alas.
- Kävisikö mitenkään niin, että käväisen pankkiautomaatilla hakemassa lisää käteistä? Herra Pippuri huoahti tarjoilijan tullessa. - Minulla on vain 21,85 kukkarossani.
Tarjoilija otti rahat lautaselta, laski ne, nyökkäsi ja hymyili.
Herra Pippuri tulkitsi sen myöntymisen merkiksi ja syöksyi ulos. Hän juoksi kulman taakse, otti rahaa ja kiirehti takaisin ravintolaan. Hän työnsi setelin tarjoilijalle, joka otti rahan, löi kassaan ja antoi vaihtorahat.
Ennen lähtöään Herra Pippuri antoi tarjoilijalle vielä ruhtinaallisen juomarahan ja toivotti hyvää illan jatkoa, Rooman sopimus -kolikkonsa visusti taskussaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti