5. Herra Pippuri koristelee joulukuusen

Herra Pippuria painoi raskas vastuu: hänet oli yksimielisellä äänten enemmistöllä valittu tämänvuotisten Keräilijöiden pikkujoulujen kuusen koristelijaksi. 

Jo parisen viikkoa hän oli miettinyt ankarasti, mitä uutta keksisi kuuseen. Hän oli silmäillyt palloja ja sommitellut hopeanauhoja, mutta mikään ei sytyttänyt. Vanhat koristeet näyttivät tylsiltä ja tavanomaisilta. 

Aika alkoi käydä vähiin, juhla olisi jo tänä iltana. Herra Pippuri seisoi komean kuusen edessä murheellisen näköisenä. Kirjavat, kiiltävät koristeet olivat edelleen laatikossa, hän ei kerta kaikkiaan saanut ripustettua niitä oksille. Antaisiko kuusen seisoa luonnollisessa asussaan? Ei, joulukuusessa pitää olla koristeita.

Äkkiä herra Pippuri sai ajatuksen. Hän vilkaisi kelloaan, vielä olisi muutama tunti juhlan alkuun. Hän haki takkinsa ja lähti juoksemaan juhlapaikalta kotiinsa. Sieltä hän löytäisi tarvittavat koristeet joulupuuhun. Matkalla hän hyräili ”oi, kuusipuu, oi, kuusipuu…”

Kun vieraat saapuivat joulujuhliin, tervehti herra Pippuri heitä kuusen vieressä. Ylpeänä hän seisoi koristelemansa kuusen rinnalla, hymyillen leveästi.
Vieraiden kasvoille levisi ensin epäuskoinen ilme, joka vaihtui hetken kuluttua iloiseen nauruun ja raikuviin aplodeihin. Kuusen oksilla roikkui kymmenittäin värikkäitä solmioita. Osa soitti jopa melodiaa, muutama välkkyi joulun väreissä. Yhtäkaikki, kuusi oli upea!

Juhlat jatkuivat hilpeissä tunnelmissa myöhään yöhön. Näistä juhlista muistettaisiin ellei muuta, niin herra Pippurin koristelema joulukuusi.