keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

10. Herra Pippuri lähtee puutarhajuhliin


- Ja vielä kravatti kaulaan… Noin!

Peilin edessä kuvaansa katseleva Herra Pippuri valmistautui juhlaan. Hänen rakas rouvaystävänsä oli kutsunut hänet viettämään kesäiltaa omakotitalonsa kauniille pihalle grillijuhliin. Paikalla olisi mukava joukko tuttavia ja keräilykollegoita. Luvassa olisi antoisa ilta hyvän ruuan ja keskustelujen parissa.

Herra Pippuri oli jo päivällä ollut auttamassa rouvaa järjestelyissä. He olivat laittaneet penkit ja pöydät paikoilleen, siivonneet terassin ja haravoineet ruohikon. Grilli oli paikoillaan. Kaupasta he olivat hakeneet ruokatarvikkeita, herkkuja joka makuun.
Piha oli koristeltu kauniisti, mutta hillitysti. Rouvalla oli hyvä maku. Värikkäät kesäkukat toivat tunnelmaa alkukesän hentoon vehreyteen.

Yksi ongelma kuitenkin oli: mitä ihmettä herra Pippuri veisi rouvalle tuliaiseksi?
Juhlien luonne ei ollut sellainen, että mikään henkilökohtainen, kuten esimerkiksi koru, tulisi kysymykseen. Kukkia rouvalla oli omasta takaa, eikä herra Pippuri kukista olisi mitään ymmärtänytkään. Rihkamaan heistä kumpikaan ei koskisi. Ruokaa ja juomaa heillä oli yllin kyllin.

Joku puutarhaan liittyvä olisi kuitenkin hyvä, mutta kun herra Pippuri - parka oli auttamattoman kehno maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyvissä asioissa. Hän tuskin tunsi eroa kuokan ja kirveen välillä. Kukkapenkkiin rouva ei päästänyt häntä lainkaan. Rikkaruohojen sijaan herra nyppisi suurella todennäköisyydellä pois kallisarvoiset perennat.

Mansikkamaalle herra Pippuri oli kuitenkin päässyt. He olivat istuttaneet mansikantaimia pihan aurinkoiselle puolelle viisi pitkää riviä ja sen työn herra oli hallinnut hyvin.
Herra Pippuri myhäili. Muutaman viikon päästä maistelisimme makoisia mansikoita rouvan pihakeinussa linnunlaulua kuunnellen…

 - Heureka! Nyt sen keksin.
Herra säntäsi kaapille, kaivoi esiin kravattikokoelmansa ja alkoi pöyhiä kravatteja vimmatusti. Pinon pohjalta herra viimein löysi etsimänsä.
Herra Pippuri piteli kädessään varmaan maailman erikoisinta kravattia. Kankaassa oli edustettuna kaikki sateenkaaren värit. Se kimalteli ja välkähteli, kun sitä käänteli eri suuntiin. Reunoille oli ommeltu paljetteja, jotka suorastaan häikäisivät auringon osuessa niihin. Mutta kaiken kruunasi musiikki: kun kravatin keskeltä painoi, alkoi kravatti vinguttaa jotain outoa itämaista musiikkia, jonka nosti ihokarvat ja tukan pystyyn.
- Kerta kaikkiaan sopiva linnunpelätti!
Herra Pippuri paketoi kravatin kauniiseen lahjapaperiin. Sitten hän lähti iloisin mielin viettämään ihanaa kesäiltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti